Luin myspacesta Terukin (Antic Cafe) blogikirjoituksen. (Kyllä, omaan myspacen. Jotta voin stalkata lempiartistejani. :'D) Sain sellaisen samanlaisuusfiiliksen, minusta nimittäin tuntuu ihan samalta.

Joka kerta kun näen ihmisten katsovan vähän hymyillen, tai muuten vain katsovan minua, saan ensimmäiseksi sellaisen fiiliksen että he katsovat minua morkaten. "Katso nyt tuota", he tuntuvat ajattelevan. Johtuu varmaan siitä, että aikaisemmin omasin vähän oudomman tyylin. Käytin joidenkin mielestä vähän omituisia vaatteita, ja kaikkea. Eikä tyylini nykyäänkään mikään stereotyyppinen ole, käytän hieman rentoja mutta silti vähän naisellisia vaatteita ottaen vivahteita emoista ja j-rokkareista. Eli omaperäinen tyyli. Hiustyylini vaihtelee usein. Ehkä itsetuntoni on matala tai jotain, mutta oikeasti minusta tuntuu että aina kun ihmiset katsovat, he pilkkaavat minua ajatuksissaan tai jotain. Varsinkin jos joku kaukainen ihastus tai muutenvaan hyvännäköinen mieshenkilö sattuu katsomaan minua, ajatusmallini kulkee yleensä kaavaa:

"Oi, se katsoi minua!" --> "Onkohan minulla jotain outoa naamassa/yms." --> "Se pilkkaa minua." / "Se katsoo kaveriporukkansa kanssa, että katso tuolla tuo outo on."

Sitten käännyn pois ja olen kuin en olisi olemassakaan. Tästä voimme päätellä, että itsetuntoni on matala. Se voi johtua siitä, että jään aina kavereideni varjoon. He ovat sosiaalisia ja kaiken huomion keskipisteitä, ja ah-niin-hyviä kaikessa. Urheilussa minun on turha edes yrittää pestä heitä, he ovat ysin oppilaita. Kuulun kasin kastiin. He ovat aina äänessä, mutta toki minäkin saan puheenvuoron. He ovat itsevarmoja. Kaikki ihastukseni ovat ihastuneet heihin. Seuraa siinä sitten vierestä, kun oma ihastus heittää selviä merkkejä heitä kohtaan, eivätkä he tajua. Tälläkin hetkellä eräs aikasempi ihastukseni, jonka luulin edes vähän katsoneen minua, on myöntänyt parhaalle ystävälleni tykkäävänsä tästä, ja heillä on jotain juttuakin. Että niin siinä sitten kävi, ei hän minua katsonutkaan, vaan ystävääni. Seuraava ihastukseni osoitti enemmän kiinnostusta toiseen parhaaseen ystävääni. Osoittaa vieläkin, annoin tämän olla, sillä en halua satuttaa itseäni enempää. Kolmas ihastukseni taas ei luultavasti edes tiedä nimeäni, on tosin katsonut minua jonkun verran. Luultavasti hän on huomannut katseeni häntä kohtaan ja nyt miettii että mitä helvettiä tuo tuijottaa.

Mutta niin.